sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Näkövammainen oppilas & koulunkäynnin ohjaaja

Hyvän koulunkäynnin ohjaajan löytäminen on toisinaan erittäin haasteellista tai sitten saattaa olla paljon vaihdoksia. Meillä on käynyt mitä ihanin tuuti tässä asiassa, nimittäin Leon ohjaaja;vanhalta nimitykseltä avustaja) on ollut hänen matkassaan jo esikoulusta asti ja  ainakin vielä neljännen vuosiluokkansa Leo aloittaa syksyllä hänen kanssaan. Leo&koulunkäynninohjaajan haastattelu

lauantai 12. marraskuuta 2016

Tokaluokkalainen ja eskarin aloittanut murunen

Tänä syksynä leo aloitti jo toisella luokalla ja Luka siirtyi eskariin. Hurjan nopeasti kulunut vuosi takana; 

 Leo:

Leon kanssa koimme ensimäiset tukijaksot Onervamäen koulussa Jyväskylässä. Ekaluokan aika viikon mittainen tukijakso oli kevätlukukauden puolella. Syksyllä oli tarkoitus opetella koululaisena olemista omassa koulussa ja se sujuikin oikein mallikkaasti, Saamme olla todella onnellisia, että Leon koko luokka on täynnä mahtavalla asenteella olevia lapsia, eikä poika ole todellakaan joutunut kokemaan syrjäytymistä, kiusaamista tai muuta vastaavaa koko vuonna, Olen sitä mieltä, että lasten suhtautuminen erillaisuuteen lähtee kotoa, joten kiitos kaikille teille ihanille vanhemmille tuosta elämnasenteesta!Kevätlukukausi päättyi kevätjuhlissa saatuun vuoden onnistuja stipendiin, Äiti ei voinut välttyä kyynelistä ja ylpeyden tunteesta <3  Leo oppi lukemaan ja kirjoittamaan sujuvasti ja kesällä jätkä lukikin neljä ensimmistä Harry Potteria tiheää tiheällä Celiasta tippui pistekirjoja harvasen viikko ja kirjojen säilyttämiseen tarvittava tila oli (ja on vieläkin) haasteellista löytää.



Koulun alettua elokuussa opiskelukuvioon tuli uusi apuväline: kannettava tietokone ruudunlukuohjelmalla ja pistenäytöllä varustettuna. Tavoitteena on, että nyt joulun jälkeen Leo tekisi valtaosan tehtävistään suoraan koneen kautta ja siirrymme pääsääntöisesti digikirjoihin, Brailleri toki vielä käytetään, mutta jo näinkin pian se jää taka-alalle. Paljon taas uutta omaksuttavaa ja opittavaa kaiken muun koulun ohella.

Viime viikolla järjestettiin koulussa Halloween dicso, mihin Leo osallistui kavereiden kanssa (ilman avustajaa, koska ei sitä siellä kuulemma tarvinnut), Onneksi olin itse siellä töissä ja pääsin hieman kurkistamaan nuoren miehen touhuja sivusilmällä.

Luka:

Lukalla oli isot muutokset edessä, kun hän siityi erityiskoulun puolelle aloittaessaan oppimääränsä esikoulussa tänä syksynä. Turussa on onneksi ihana oienyksikkö, johon Luka pääsi. Lukan luokalla on yhteensä kuusi oppilasta ja viisi aikuista. Vihdoinkin poikamme saa tarvitsemansa huomion ja avun, jotta uuden oppiminen olisi millään muotoa mahdollista. Tuntuu, että monta asiaa on loksahtanut paikoilleen tämän muutoksen myötä. Parasta kaikessa on se kuinka "kivuttomasti" poika itse suhtautui muutokseen. =) 
Ensimäiset hampaat irtosivat ja nyt odotellaan että kasvaako rautahampaiden myötä myös uusia taitoja...

-Tiia

perjantai 16. lokakuuta 2015

Hyvää valkoisen kepin päivää! 15.10.2015

Ihana aurinkoinen syyspäivän aamu, ja puhelimeeni kilahtaa viesti Leon fysioterapeutilta: "Huomenta ja hyvää valkoisen kepin päivää! =) "

kansainvalinen-valkoisen-kepin-paiva-15102015

Löytöretkeilijän varuste, itsenäisen liikkumisen avustaja, apuväline - Valkoinen keppi


Meillä valkoinen keppi tuli perheeseen Leon ollessa 3-vuotias, ja siitä lähtien sen tarjoamaa apua on harjoiteltu käyttämään. Harjoittelu on mennyt ihan pojan ehdoilla. Tavoitteena tässä asiassa oli, että se olisi luonnollinen kylkiäinen, mitä ei tarvitse häpeillä käyttää.

Neljäs keppi käytössä

-Tiia

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Ekaluokkalainen

Tätä päivää oli meidän perheessä odotettu ja valmisteltu jo viimeiset neljä vuotta. Ensin saatiin päätös, että Leo tulee aloittamaan koulutaipaleensa ns. normaalikoulussa, eli ihan meidän lähikoulussa niinkuin muutkin meidän pihan lapset. Siitä se sitten alkoikin vuosia kestävä valmistautuminen mm. Leon kanssa työskentelevien aikuisten kouluttaminen päiväkodista aina kouluun saakka. Jokainen muutos ja siirtymä vaiheessa varmistettiin, että muutos olisi mahdollisimman hallittu. Leo on tutustunut uusiin tiloihin ja ihmisiin jo etukäteen, jotta ylimääräiset jännitykset olisi poissa, ja voisi keskittyä vain olennaiseen - olemaan reipas ekaluokkalainen. Olemme yrittäneet kovasti kannustaa Leo olemaan sosiaalinen ja ennakkoluuloton, sillä häntä kohtaan on näkövammansa vuoksi useasti pulaa molemmista taidoista.



Kun eskari oli viime keväänä loppusuorallaan, alkoi Leo itse puhumaan, että haluaisi opetella koulureittinsä kävellen. Matka on n.1,5 km Olimmehan toki kävelleet sitä jo muutenkin tässä vuosien varrella, mutta nyt oli ideana, että Leo alkaisi harjoittelemaan sitä liikkumistaidonohjaajan kanssa kohokartan avulla ja samalla keppitekniikkaa hioen.
Motivaatio oli kohdallaan ja Leo jaksoi opetella reittiä keväästä alkaen, ja lopputuloksena hän itse "suunnisti" kartan avulla ekanakoulupäivänään äiti vierellään tukena ja turvana. Voi sitä onnistumisen ja itsenäisen tekimisen aikaansaamaa hymyä, mikä oli pojan kasvoilla, kun pääsimme koulunpihalle. Jatkossa Leo saa kävellä avustajansa kanssa kerran viikossa kouluun.
Taas kerran sitkeys palkittiin  =)


 
 
-Tiia <3

lauantai 30. elokuuta 2014

Kookospähkinä

Leo on vauvasta asti hiplaillu kaupassa hedelmätiskin tarjontaa. On tutkittu hedelmiä suomalaisista omenoista eksoottisimpiin vaihtoehtoihin. Erillaisia hedelmiä on tullut osteltua ja maisteltua, jotta käsitys niiden osalta laajenisi.


Kiinnostus kookospähkinään lähti siitä, kun Leo kuunteli satua, missä eläimet herkuttelivat kookospähkinää ruuaksi. Tarinassa kuvataan, kuinka vaikeaa voi pähkinän aukaiseminen olla. Tämä "mysteeri" oli niin kutkuttava, että Leoakin alkoi todenteolla kiinnostaa, että miten sen saisi auki ja mitä siellä sisällä sitten on?
Kuultuaan vielä suomalaisen lastenlaulun "Kuinka saisin rikki kookospähkinän?", tuli meille vanhemmille mitä anovin pyyntö, että voitasiinko hankkia hänelle oma kookospähkinä?


Leo kertaa sadusta kuulemaansa...


Kookos aukaistuna

Tässä Leon viiltävä loppu analyysi =)



Mitähän meillä testataan seuraavaksi? ;)

-Tiia

lauantai 23. elokuuta 2014

Minimarathon

Sain houkuteltua Leon osallistumaan Minimarathonille Helsinkiin. Tavoitteena oli juosta 1,7 km, mikä oli  ikätasolle asetettu matka. Matkaan tuli pieni mutka, sillä minulta murtui jalka  juuri viikkoa ennen. Onneksi saatiin iskä puhuttua ympäri, ja avustaja oli hankittu =)

http://www.minimarathon.fi/etusivu

Leo sai vähän aikaa sitten apuvälineeksi sanelimen. Sen ansiosta poika on kovasti innostunut sepustamaan tapahtumia ja tehnyt omia näytelmien käsikirjoituksi. Kysäisin Leolta, että mitä hän haluaisi kertoa juoksu kokemuksestaan...

Leon kertomana:

Aamulla menimme Iskän kanssa Olympia stadionille. Aluksi tutustuimme ambulanssiin ja paloautoon. Sitten sain Paula vanukkaan Paula lehmältä. Testasin palkintokoroketta. Sitten koitti meidän vuoromme. Seisoin ryhmän keskellä ja iskä piti kädestä kiinni. Sitten sanottiin: "Paikoillanne valmiinanne ja juoksuun!". Juoksimme eläintarha kentältä pois. Juoksimme mutkasta ja mäkeä ylös. Sitten juoksimme autotien viertä. Sitten menimme katsomojen alta niiden sisäänkäynti tunneliin. Tulimme ulos stadionille ja kiisin vauhtiin. Kuulin, kun joku sanoi, että maalitolpat näkyy jo - kiihdytin vauhtia entisestään. Irrotin vain iskän kädestä ja ylitin maaliviivan ilman apua. Menin palkintojonoon, mistä sai mitallin. Mitallin antaja otti minusta vielä kuvan. Lopuksi haimme vielä juotavat ja otin juotavan myös Lukalle.
Minulle jäi juoksemisesta hyvä mieli ja kaikista parasta oli, kun sain kiitää yksin maalisuoralla, taakseni jäi aika monta. =)




Hikinen ja mitallistaan kovin ylpeä nuorimies saapui tapahtumasta luokseni <3

-Tiia





keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Carting ajelua

Turku cartingissa on mahdollista päästä ajamaan cartingia, vaikka sinulla olisikin rajoitteita. Sieltä löytyy ns. tandem auto, jossa siis kaksi penkkiä. Takana istuvalla on myös ratti, mikä pyörii. Leo tokaisi heti, että tällä ratilla ei kyllä ohjata, sillä tämä on liian kevyt. =) Kaikesta huolimatta kyydissä olokin taisi olla varsin mielyttävä kokemus ja ennen kaikkea uusi elämys koettu.

Luka valmiina

Leo valmiina
Omaa vuoroa odottelemassa

Leo oli ajamassa niin otettiin kamu kuva  =)

vihdoinkin...




 
-Tiia